Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden käsityksiä toimintakentästään julkisen ja yksityisen vallan rajapinnoilla

Abstract

Yksityisen turvallisuusalan kasvu ja laajentuminen perinteisesti poliisille kuuluvalle julkiselle toimintakentälle on merkittävä yhteiskunnallinen muutos. Alan tutkimus on kuitenkin ollut vähäistä eikä toimintakenttää tai suhdetta julkiseen valtaan tunneta tarkasti. Artikkelin tavoitteena on selvittää, minkälaisiksi yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat ammatti-identiteettinsä ja työtehtävänsä erityisesti suhteessa poliisiin. Aineistona käytetään alalla pitkään työskennelleiden vartijoiden ja järjestyksenvalvojien laadullisia teemahaastatteluja. Tulosten mukaan yksityisen turvallisuusalan toimijat eivät koe korvaavansa poliisia, vaan täydentävänsä poliisitoimintaa. Yhteistyö on tiivistä, mutta siinä löytyi myös säröjä. Työtehtävät kohdistuivat usein julkisessa tai puolijulkisessa tilassa oleileviin ryhmiin, lähinnä nuoriin ja päihteidenkäyttäjiin. ”Harmaan alueen” eli laissa sääntelemättömän alueen koettiin lisäävän liikkumavaraa silloin, kun toimivaltuuksia pidettiin toimimattomina. Tällä tarkoitettiin sitä, ettei kaikille toimenpiteille ollut välitöntä oikeusperustaa lainsäädännössä. Tätä voi pitää ongelmallisena alan valvonnan ja lainsäätäjän määrittelemän toimenkuvan kannalta. Lisäksi suostuttelua ja keskustelua, eli pehmeää vallankäyttöä käytettiin puuttumistilanteissa. Koska kotimaista tutkimusta ei aihepiiristä juuri ole, tuloksia verrataan kansainväliseen kriminologiseen tutkimukseen. Argumentoimme, että tarvitsemme laajempaa ymmärrystä yksityisestä turvallisuusalasta ja sen suhteesta julkiseen valtaan, sillä muutokset rikoskontrollissa ja julkisen tilan hallinnassa ovat merkittäviä. Tulosten avulla yksityisen ja julkisen rikoskontrollin suhteita voidaan ymmärtää moninaisemmin ja arvioida yksityisen turvallisuusalan vallankäytön keinoja, rajapintoja ja rajoja.