Kriminologia

Poliisiasia vai ei - Institutionaalinen rajanveto kuritusväkivaltaepäilyissä

Mari Fadjukoff — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Lapsiin kohdistunut kuritusväkivalta on ollut Suomessa kriminalisoitua vuodesta 1983 lähtien. Kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltatapaukset eivät ole useinkaan edenneet poliisille asti. Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisen vahvistamiseksi ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin vuonna 2015 siten, että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten on ilmoitettava väkivaltaepäilyistä lastensuojelun lisäksi myös poliisille. Lakimuutos on lisännyt kuritusväkivallan ilmituloa poliisille, mutta tästä huolimatta poliisin institutionaalinen raja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa on edelleen arvioitu korkeaksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät saavat ammattilaiset rajaamaan kuritusväkivaltaepäilyjä rikostutkinnan ulkopuolelle ja millaisena rikosprosessin merkitys kuritusväkivaltaepäilyissä nähdään. Artikkeli perustuu 26 lapsirikosasioiden parissa työskentelevän ja työssään käytännön rajanvetoon osallistuvan ammattilaisen haastatteluihin. Haastatellut ovat poliiseja, syyttäjiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Tulosten perusteella kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltaa ei edelleenkään nähdä läheskään kaikissa tapauksissa rikosprosessiin kuuluvana asiana. Rikosprosessin ulkopuolelle rajataan erityisesti tapauksia, joissa väkivalta on ollut lievähköä, eikä perheeseen ole kohdistunut aiempia rikosilmoituksia. Rajanvedon harkintaan vaikuttavat myös tiedot perheen taustasta sekä ajatukset väkivallan taustasyistä ja lastensuojelun edellytyksistä työskennellä perheen kanssa. Kuritusväkivallan rajaamista rikosprosessin ulkopuolelle perustellaan avun ja tuen tarjoamisen ensisijaisuudella, rikosprosessin negatiivisella merkityksellä perheen hyvinvoinnille sekä lastensuojelun roolilla väkivallan moitittavuuden osoittamisessa. Tulokset osoittavat myös, että poliisin vähäiset resurssit vaikuttavat ammattilaisten näkemyksiin siitä, milloin kuritusväkivalta vaatii poliisin puuttumista asiaan. Artikkelissa kuvatut tekijät auttavat selittämään eroja kuritusväkivallan lainsäädännöllisen ja käytännöntason kriminalisoinnin välisestä erosta Suomessa

Perhesurmien taustatekijät mielentilatutkimusten valossa

Marianne Ellilä, Hannu Lauerma, Eija Paavilainen, Anna Liisa Aho — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Perhesurmiin liittyy taustatekijöitä ja niitä tunnistamalla sekä niihin puuttumalla perhesurmia voidaan ennaltaehkäistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lasten surmien sekä puolison tai entisen puolison surmien taustatekijöitä. Tavoitteena on tuotetun tiedon avulla auttaa kehittämään perhesurmien ennaltaehkäisyä eri keinoin. Tutkimuksessa analysoitiin 119:n perhesurman tehneiden henkilöiden mielentilatutkimukset vuosilta 2006–2021 induktiivisella sisällönanalyysilla ja taustatekijöitä kuvailtiin määrällisesti. Tutkimuksen mukaan lasten surmien sekä puolison tai entisen puolison surmien taustalla oli lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheeseen, henkilökohtaiseen tilanteeseen, elämäntilanteeseen, parisuhteeseen ja perheeseen liittyviä tekijöitä

Lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin haasteet poliisiorganisaatiossa

Marianne Mela, Suvi Nipuli, Jarmo Houtsonen, Martta October — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Tutkimuksessa tarkastellaan lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin haasteita poliisiorganisaatiossa Suomessa. Tutkimuksessa haastateltiin 19:ää hälytystehtävissä, rikostutkinnassa ja moniammatillisissa ryhmissä työskentelevää poliisia kahdella paikkakunnalla vuonna 2019. Haastatteluteemat olivat lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen, riskitietojen dokumentointi, tiedonkulku sekä käsitykset riskinarvioinnista. Tulokset osoittavat, että riskinarviointia leimaa organisaation tuen puute: riskinarviointi on osoitettu vain harvan poliisin tehtävänkuvaan, riskinarviointikoulutus on vähäistä eikä riskitietojen dokumentoinnille ole yhtenäistä käytäntöä. Riskinarviointi riippuu yksittäisten henkilöiden osaamisesta ja motivaatiosta. Kaikille lähisuhdeväkivallan uhreille ei tehdä riskinarviointia, vaan vain niille, joiden riskitaso on arvioitu jo etukäteen korkeaksi. Hälytystehtävillä keskittyminen fyysiseen väkivaltaan aiheuttaa sen, ettei muita lähisuhdeväkivallan muotoja, kuten henkistä väkivaltaa usein dokumentoida. Joillakin riskitekijöillä, kuten toistuvalla väkivallalla, saatetaan perustella puuttumattomuutta.

Institutionaalinen väkivalta ja sosiaalinen kärsimys rikostaustaisten naisten palvelukokemuksissa

Sisko Piippo, Miisa Törölä, Teija Karttunen, Elli Jutila, Ulla Salovaara — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Rikostaustaisilla naisilla on runsaasti julkisiin palveluihin kohdistuvia tarpeita, joita palvelujärjestelmässä ei välttämättä tunnisteta eikä niihin aina vastata tarkoituksenmukaisesti. Artikkelissa syvennytään tuomiotaan vankilassa suorittavien naisten kielteisiin palvelukokemuksiin. Analyysissa hyödynnetään institutionaalisen väkivallan ja sosiaalisen kärsimyksen käsitteitä. Institutionaalinen väkivalta viittaa palvelurakenteiden mahdollistamaan vahingolliseen toimintaan ja kaltoinkohteluun, jossa instituutioiden lainmukainen ja oikeana pidetty toiminta on tuen tarvitsijan näkökulmasta kuitenkin haitallista. Instituutioiden toiminnasta aiheutuvan väkivallan haittaa ja vahingollisuutta tarkastellaan yksilön kokemana sosiaalisena kärsimyksenä.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii positiointiteoria, jonka avulla analysoidaan naisten itsepositiointia heidän kertoessaan kielteisistä palvelukokemuksistaan sekä tilanteisiin kytkeytyvien oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuiden määrittymistä. Tutkimuksen aineisto koostuu 22 naisen yksilöhaastattelusta. Tutkimuksessa kysymme, millaista institutionaalista väkivaltaa ja sosiaalista kärsimystä rikostaustaisten naisten kielteisistä kokemuksista palveluinstituutioissa voidaan tunnistaa sekä miten naiset asemoivat itsensä kertoessaan näistä kokemuksista.

Tutkimustuloksina esitellään neljä positiota: haastava oppilas, kaltoinkohdeltu lapsi, riippuvuuksien kuormittama sekä hoitoa saamaton potilas. Positioissa koettu sosiaalinen kärsimys ilmentyi oikeuksien toteutumatta jäämisessä, instituution lakisääteisten palveluvelvoitteiden sivuuttamisessa ja naisille palvelunkäyttäjinä määrittyneessä vastuussa ”todistaa” oma avun tarpeensa ja oikeutensa tukeen. Institutionaalinen väkivalta jäsentyi suoraksi ja aktiiviseksi mutta samaan aikaan piilossa olevaksi sekä ajallisesti pitkäkestoiseksi ja palveluinstituutioiden arkeen normalisoituneeksi ilmiöksi. Tulokset havainnollistavat institutionaalisen väkivallan muotojen samanaikaisuutta ja ajallista jatkumoa naisten elämänkulussa.

Muistiinpanoja kriminologian historian kirjoittajalle vuoteen 2054

Janne Kivivuori — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

“Suhteissa rakentuvien aivojen” lähestymistapa epäsosiaalisen käyttäytymisen ymmärtämisessä

Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Epäsosiaalinen käyttäytyminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. Kognitiivinen neurotiede pystyy valottamaan epäsosiaalisen käyttäytymisen kehittymisen riskiä, mutta se ei pysty siihen ”essentialistisessa” viitekehyksessä, jossa keskitytään aivoihin ja kognitioon ympäristöstä eristettyinä. Tässä artikkelissa esittelemme perusteet aivojen ja kognitiivisen kehityksen sosiaalisen vuorovaikutuksellisuuden ja iteratiivisen kehittymisen tutkimiseksi suhteellisessa kontekstissa. Tätä ”suhteissa rakentuvien aivojen” tutkimukseksi kutsumaamme lähestymistapaa tarvitaan, jotta epäsosiaalisen käyttäytymisen ilmenemisriskiä kehityksen aikana voidaan täysin ymmärtää. Kohdennettuja ponnisteluita tarvitaan menetelmien kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi, jotta tämä lähestymistapa saadaan toteutettua ja jotta voidaan hyötyä epäsosiaalisen käyttäytymisen aiempaa paremmasta ehkäisystä ja siihen puuttumisesta.Epäsosiaalinen käyttäytyminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. Kognitiivinen neurotiede pystyy valottamaan epäsosiaalisen käyttäytymisen kehittymisen riskiä, mutta se ei pysty siihen ”essentialistisessa” viitekehyksessä, jossa keskitytään aivoihin ja kognitioon ympäristöstä eristettyinä. Tässä artikkelissa esittelemme perusteet aivojen ja kognitiivisen kehityksen sosiaalisen vuorovaikutuksellisuuden ja iteratiivisen kehittymisen tutkimiseksi suhteellisessa kontekstissa. Tätä ”suhteissa rakentuvien aivojen” tutkimukseksi kutsumaamme lähestymistapaa tarvitaan, jotta epäsosiaalisen käyttäytymisen ilmenemisriskiä kehityksen aikana voidaan täysin ymmärtää. Kohdennettuja ponnisteluita tarvitaan menetelmien kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi, jotta tämä lähestymistapa saadaan toteutettua ja jotta voidaan hyötyä epäsosiaalisen käyttäytymisen aiempaa paremmasta ehkäisystä ja siihen puuttumisesta.

Ympäristöön ja elintarvikeketjuihin liittyvät laittomat toimet rikostorjunnan varjoista valokeilaan

Iina Sahramäki, Minna Willman-Koistinen, Janne Lundén — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Ympäristörikollisuus ja elintarvikeketjun rikollisuus uhkaavat niin elinympäristöämme, luontoa kuin elintarviketurvallisuutta. Näiden rikollisuusilmiöiden torjunta vaatii moniviranomaistoimintaa, joka puolestaan tarvitsee tuekseen monitieteellistä tutkimusta. Kansainvälisesti ympäristörikosten ja elintarvikeketjun rikosten tieteellinen tutkimus on jo kasvussa. Myös kansallisen tutkimusyhteisömme on aika tarttua näihin teemoihin. Esittelemme lyhyesti hallinnollisen rikostorjunnan mahdollisena tulevan tutkimuksen viitekehyksenä, joka yhdistää sekä kriminologian alan ja valvonnan tutkimuksen kentän että vastaa osaltaan käytännön toimijoiden tiedon tarpeisiin.

Religion and Hate Victimisation among Youth: A Comprehensive Approach from Methodology to Theory and Practical Solutions

Sophie Litvak — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Sophie Litvakin väitöskirja ”Religion and Hate Victimisation among Youth: A Comprehensive Approach from Methodology to Theory and Practical Solutions” tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 28.2.2025. Vastaväittäjänä toimi professori James Hawdon Virginia Tech -yliopistosta ja kustoksena professori Janne Kivivuori Helsingin yliopistosta. Väitöskirjan yhteenveto on luettavissa verkko-osoitteessa http://hdl.handle.net/10138/590203.

Pathways to desistance from crime: expectations and challenges upon release from open prisons

Emma Villman — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

Emma Villmanin väitöskirja ”Pathways to desistance from crime: expectations and challenges upon release from open prisons” tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 24.1.2025. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Kristian Mjåland Agderin yliopistosta ja kustoksena professori Janne Kivivuori Helsingin yliopistosta. Väitöskirjan yhteenveto on luettavissa verkko-osoitteessa http://hdl.handle.net/10138/588143.

Tärkeä opas tietoon perustuvaan kriminaalipolitiikkaan

Markus Kaakinen — Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300

1: 2025

Mon, 28 Apr 2025 00:00:00 +0300