Lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin haasteet poliisiorganisaatiossa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin haasteita poliisiorganisaatiossa Suomessa. Tutkimuksessa haastateltiin 19:ää hälytystehtävissä, rikostutkinnassa ja moniammatillisissa ryhmissä työskentelevää poliisia kahdella paikkakunnalla vuonna 2019. Haastatteluteemat olivat lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen, riskitietojen dokumentointi, tiedonkulku sekä käsitykset riskinarvioinnista. Tulokset osoittavat, että riskinarviointia leimaa organisaation tuen puute: riskinarviointi on osoitettu vain harvan poliisin tehtävänkuvaan, riskinarviointikoulutus on vähäistä eikä riskitietojen dokumentoinnille ole yhtenäistä käytäntöä. Riskinarviointi riippuu yksittäisten henkilöiden osaamisesta ja motivaatiosta. Kaikille lähisuhdeväkivallan uhreille ei tehdä riskinarviointia, vaan vain niille, joiden riskitaso on arvioitu jo etukäteen korkeaksi. Hälytystehtävillä keskittyminen fyysiseen väkivaltaan aiheuttaa sen, ettei muita lähisuhdeväkivallan muotoja, kuten henkistä väkivaltaa usein dokumentoida. Joillakin riskitekijöillä, kuten toistuvalla väkivallalla, saatetaan perustella puuttumattomuutta.