Institutionaalinen väkivalta ja sosiaalinen kärsimys rikostaustaisten naisten palvelukokemuksissa
Avainsanat:
rikostaustaiset naiset, institutionaalinen väkivalta, — sosiaalinen kärsimys, palvelukokemusAbstrakti
Rikostaustaisilla naisilla on runsaasti julkisiin palveluihin kohdistuvia tarpeita, joita palvelujärjestelmässä ei välttämättä tunnisteta eikä niihin aina vastata tarkoituksenmukaisesti. Artikkelissa syvennytään tuomiotaan vankilassa suorittavien naisten kielteisiin palvelukokemuksiin. Analyysissa hyödynnetään institutionaalisen väkivallan ja sosiaalisen kärsimyksen käsitteitä. Institutionaalinen väkivalta viittaa palvelurakenteiden mahdollistamaan vahingolliseen toimintaan ja kaltoinkohteluun, jossa instituutioiden lainmukainen ja oikeana pidetty toiminta on tuen tarvitsijan näkökulmasta kuitenkin haitallista. Instituutioiden toiminnasta aiheutuvan väkivallan haittaa ja vahingollisuutta tarkastellaan yksilön kokemana sosiaalisena kärsimyksenä.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii positiointiteoria, jonka avulla analysoidaan naisten itsepositiointia heidän kertoessaan kielteisistä palvelukokemuksistaan sekä tilanteisiin kytkeytyvien oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuiden määrittymistä. Tutkimuksen aineisto koostuu 22 naisen yksilöhaastattelusta. Tutkimuksessa kysymme, millaista institutionaalista väkivaltaa ja sosiaalista kärsimystä rikostaustaisten naisten kielteisistä kokemuksista palveluinstituutioissa voidaan tunnistaa sekä miten naiset asemoivat itsensä kertoessaan näistä kokemuksista.
Tutkimustuloksina esitellään neljä positiota: haastava oppilas, kaltoinkohdeltu lapsi, riippuvuuksien kuormittama sekä hoitoa saamaton potilas. Positioissa koettu sosiaalinen kärsimys ilmentyi oikeuksien toteutumatta jäämisessä, instituution lakisääteisten palveluvelvoitteiden sivuuttamisessa ja naisille palvelunkäyttäjinä määrittyneessä vastuussa ”todistaa” oma avun tarpeensa ja oikeutensa tukeen. Institutionaalinen väkivalta jäsentyi suoraksi ja aktiiviseksi mutta samaan aikaan piilossa olevaksi sekä ajallisesti pitkäkestoiseksi ja palveluinstituutioiden arkeen normalisoituneeksi ilmiöksi. Tulokset havainnollistavat institutionaalisen väkivallan muotojen samanaikaisuutta ja ajallista jatkumoa naisten elämänkulussa.
