Poliisiasia vai ei - Institutionaalinen rajanveto kuritusväkivaltaepäilyissä

Abstract

Lapsiin kohdistunut kuritusväkivalta on ollut Suomessa kriminalisoitua vuodesta 1983 lähtien. Kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltatapaukset eivät ole useinkaan edenneet poliisille asti. Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisen vahvistamiseksi ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin vuonna 2015 siten, että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten on ilmoitettava väkivaltaepäilyistä lastensuojelun lisäksi myös poliisille. Lakimuutos on lisännyt kuritusväkivallan ilmituloa poliisille, mutta tästä huolimatta poliisin institutionaalinen raja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa on edelleen arvioitu korkeaksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät saavat ammattilaiset rajaamaan kuritusväkivaltaepäilyjä rikostutkinnan ulkopuolelle ja millaisena rikosprosessin merkitys kuritusväkivaltaepäilyissä nähdään. Artikkeli perustuu 26 lapsirikosasioiden parissa työskentelevän ja työssään käytännön rajanvetoon osallistuvan ammattilaisen haastatteluihin.
Haastatellut ovat poliiseja, syyttäjiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Tulosten perusteella kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltaa ei edelleenkään nähdä läheskään kaikissa tapauksissa rikosprosessiin kuuluvana asiana. Rikosprosessin ulkopuolelle rajataan erityisesti tapauksia, joissa väkivalta on ollut lievähköä, eikä perheeseen ole kohdistunut aiempia rikosilmoituksia. Rajanvedon harkintaan vaikuttavat myös tiedot perheen taustasta sekä ajatukset väkivallan taustasyistä ja lastensuojelun edellytyksistä työskennellä perheen kanssa. Kuritusväkivallan rajaamista rikosprosessin ulkopuolelle perustellaan avun ja tuen tarjoamisen ensisijaisuudella, rikosprosessin negatiivisella merkityksellä perheen hyvinvoinnille sekä lastensuojelun roolilla väkivallan moitittavuuden osoittamisessa. Tulokset osoittavat myös, että poliisin vähäiset resurssit vaikuttavat ammattilaisten näkemyksiin siitä, milloin kuritusväkivalta vaatii poliisin puuttumista asiaan. Artikkelissa kuvatut tekijät auttavat selittämään eroja kuritusväkivallan lainsäädännöllisen ja käytännöntason kriminalisoinnin välisestä erosta Suomessa