Translasten ja -nuorten perheväkivaltakokemukset

Abstract

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret kokevat muita ikäisiään enemmän vanhempien tekemää perheväkivaltaa. Lasten ja nuorten kokeman perheväkivallan ja sukupuolivähemmistöön kuulumisen välistä yhteyttä ei kuitenkaan ole tarkasteltu tarkemmin ja etenkin kotimainen tutkimustieto aiheesta on vähäistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin keinoin translasten ja -nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen yhteyttä vanhempien tekemään väkivaltaan. Aineistona käytetään vuoden 2022 kansallisen lapsiuhritutkimuksen aineistoa. Tutkimustulosten mukaan translapset ja -nuoret kokevat muita ikäisiään todennäköisemmin vanhempiensa tekemää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Logistisen regressioanalyysin tulosten mukaan yhteys kuitenkin katoaa, kun kontrolloidaan muita perheväkivaltakokemusten todennäköisyyteen vaikuttavia muuttujia. Poikkeuksena on muunsukupuolisten lasten ja nuorten kokema henkinen väkivalta. Muunsukupuolisuuden ja henkisen väkivallan välinen yhteys säilyi tilastollisesti merkitsevänä (OR 1,56, CI 1,11–2,19, p = 0,011) muiden tekijöiden vakioimisenkin jälkeen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että lasten ja nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen ja vanhempien taholta koetun väkivallan välinen yhteys selittyy pääosin muilla väliin tulevilla tekijöillä. Tulosten perusteella translasten ja -nuorten muita nuoria yleisemmät väkivaltakokemukset näyttäisivätkin johtuvan erilaisten yksilöllisten ja perheeseen liittyvien riskitekijöiden kasautumisesta. Translasten ja -nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin ja tarpeisiin tulisikin kiinnittää erityishuomiota ja varmistaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat alaikäiset ja heidän perheensä saavat riittävää ja asiantuntevaa tukea sekä apua kohtaamiinsa haasteisiin.