Rikollisuus ja sosiaalisen disorganisaation teoria Chicagon sosiologisen koulukunnan tutkimuksissa 1918-1948

Abstract

Artikkeli tarkastelee sosiaalisen disorganisaation käsitteen ja teorian alkuperää ja kehitystä aatehistoriallisesta näkökulmasta. Lähdeaineistona ovat keskeiset Chicagon sosiologisen koulukunnan julkaisut vuosien 1918 ja 1948 välillä. Kirjoittajien erityishuomio on kohdistunut ensinnäkin sosiaalisen disorganisaation käsitteen esille tuloon ja varhaiseen soveltamiseen William I. Thomasin, Robert E. Parkin ja muiden Chicagon sosiologien kirjoituksissa, ja toiseksi käsitteen ja teorian hyödyntämiseen Clifford R. Shaw’n ja Henry D. McKayn merkittävässä kriminologisessa tutkimuksessa Juvenile Delinquency and Urban Areas (1942). Artikkelissa esitetään, että sosiaalisen disorganisaation teorialla oli keskeinen osa Chicagon sosiologien tutkimuksissa, joissa yhteiskunnallista muutosta ja sosiaalista kontrollia käsitteellistettiin nopeasti kasvavan Chicagon kaupunkielämään keskittyvän empiirisen havainnoinnin pohjalta. Teoria oli laajassa käytössä yhdysvaltalaisessa kriminologiassa ja muissa yhteiskuntatieteissä siksi, että sen avulla kyettiin antamaan uskottavia sosiologisia selityksiä (suur)kaupunkien kasvun ja muutoksen tuomista ongelmista. Teoria joutui suurelta osin marginaaliin 1960-luvulla, mutta 1980-luvulla kriminologinen kiinnostus sosiaaliseen disorganisaatioon alkoi jälleen kasvaa, ja nykyisin teoriaa käytetään kriminologian lisäksi aluetutkimuksessa, kaupunkisosiologiassa ja psykiatriassa.

Vilma Niskanen and Petteri Pietikäinen: Crime and the theory of social disorganization in the studies of the Chicago School of Sociology between 1918 and 1948.

This article examines the origin and development of the concept and theory of social disorganization from the methodological perspective of intellectual history. Based on the study of publications of the main representatives of the Chicago School of Sociology between the years 1918 and 1948, the article analyses the ways in which social disorganization was first discussed by William I. Thomas, Robert E. Park and other Chicago sociologists, and how the concept and theory was later used in Shaw’s and McKay’s influential criminological study Juvenile Delinquency and Urban Areas (1942). At the outset, the notion of social disorganization was central to the Chicago sociologists’ conceptualization of social change and social control that they observed first-hand in the streets of the rapidly growing City of Chicago. The authors argue that theory was widely used in American social science, including criminology, between the 1920s and 1950s, because it had strong explanatory force in the study of social problems in urban areas undergoing changes and re-organization. After becoming marginalized as a theory in the 1960s, a criminological interest in social disorganization increased through the 1980s, and at present it is used not only in criminology but also in area studies, urban sociology and psychiatry.

Keywords: social disorganisation – Chicago school of sociology – history of sociology and
criminology – urban sociology