Kokemusasiantuntijoiden paikannuksia sosiaalityön ja sosiaalisen tuen merkityksestä vapautuvien vankien desistanssin tukemisessa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan vapautuvien vankien parissa tehtävää sosiaalityötä ja sosiaalista tukemista kokemusasiantuntijoiden kokemusten ja näkemysten kautta. Tutkimuksessa kysytään mikä on sosiaalityön merkitys rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta? Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat desistanssitutkimus sekä realistiseen vaikuttavuusarvioinnin perinteeseen perustuva CAIMeR-teorian (context, actors, instruments, mechanisms, results) mekanismikäsitys, jota hyödynnetään analyysin pohjana. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelulla, ja tutkimuksessa tarkastellaan 14 vankilassa olleen henkilön vapautumisvaiheen sosiaalityötä. Rikollisuudesta irrottautumista tukevina mekanismeina tunnistettiin etenkin vankilan kuntouttavilla osastoilla reflektiivinen tuki, joka edesauttoi yksilöiden muutostyöskentelyä ja luottamusta kykyyn muuttua. Järjestöjen työskentelyssä erityisesti vertaisilla oli keskeinen rooli rikoksettoman elämäntavan tukemisessa vankeuden jälkeen. Kunnallisessa sosiaalityössä korostui kontrolli, mikä tuki päihteettömyyttä. Kokemusasiantuntijat itse puhuivat sosiaalityöstä laajassa merkityksessä, joka kattaa moninaisen heille tarjotun sosiaalisen tuen, muun kuntoutuksen sekä vertaisilta saadun tuen. Hieman paradoksaalisesti erilaiset rikosseuraamuksiin liittyvät toimenpiteet näyttäisivät olevan tämän tutkimuksen valossa helpommin hyväksyttäviä, kun taas vankeuden jälkeiseen sosiaalityön tukeen sisältyvä kontrolli näyttää tuovat jännitteitä asiakkaan ja työntekijän väliseen suhteeseen.  Tutkimustulokset haastavat kehittämään vankeuden jälkeistä sosiaalityötä asiakaslähtöisesti siten, että siinä yhdistyvät muutosta edistävä sosiaalinen tuki, tarkoituksenmukainen kontrolli ja vertaistuki.