Nuorten vakavan väkivallan kehitystrendit eri osoittimien valossa

Toistettava menetelmä avoimien tilastotietokantojen analyysiin

Abstrakti

Metodologinen keskustelu väkivallan kehityksen mittaamisesta on usein typistynyt vertailuun kysely- ja viranomaistilastolähteiden välillä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt erilaisten väkivallan osoittimien käytön vaikutus havaittuihin väkivallan trendeihin viranomaistilastojen sisällä. Tässä artikkelissa vertaillaan eri osoittimien piirtämää kuvaa 15–29-vuotiaiden nuorten tekemästä ja kokemasta vakavasta väkivallasta tarkastelemalla poliisin tietoon tulleiden törkeiden pahoinpitelyjen, henkirikoksen yritysten ja toteutuneiden henkirikosten sekä kuolemansyytilaston väkivaltaisten kuolemien kehityskulkuja 2000-luvulla. Avoimen tieteen (open science) periaatteisiin nojaten esitämme artikkelissa toistettavan ja läpinäkyvän tavan hakea ja mallintaa rikosten määrään ja kehitykseen liittyviä tilastotietoja. Analyysin tuloksena tarkastelujaksolla havaitaan, että eri rikoslajit ovat kehittyneet eri tavalla, ja saman rikoslajin sisällä eri tilastointitavat saattavat piirtää kehityksestä toisistaan hieman poikkeavaa kuvaa. Melko systemaattisesti havaitaan kuolemaan johtaneen väkivallan tekemisen pääsääntöisesti vähentyneen tarkastelujaksolla koko aineistossa. Vastaavaa selkeää laskua ei kuitenkaan havaita henkirikoksen uhriksi joutumisen osalta, ja lievempien väkivallan muotojen osalta havaitaan myös viimeaikaisia noususuuntaisia kehityskulkuja etenkin 15–20-vuotiaiden ikäryhmässä.  Kokonaisuudessaan tulokset ovat yhdenmukaisia viimeaikaisten kansainvälisten tutkimusten kanssa, jotka korostavat varovaisuutta henkirikosten käyttämisessä kaiken väkivallan mittarina. Johtopäätöksenä peräänkuulutetaan myös varovaisuutta sen suhteen, että vakavan väkivallan kehitystä arvioitaisiin pelkästään yhden osoittimen perusteella ilman eri osoittimien muodostaman kokonaiskuvan tarkastelua.